Otto menee takaisin ihmemaahan.

Otto mietti että uskaltaisinko lähteä takaisin. Ja sittenhän Otto lähti, koska oli rohkea. Taas tuttua reittiä Oton linnasta. Kohta Otto jo seisoikin linnan portilla. (Siis sen hiiri linnan.) Otto kävi sisään. Se linna oli yhtä kolkko kuin ennenkin. Jäätelöä oli kuitenkin yllin kyllin. Oikeastaan lika ei oikeasti ollut mitään likaa vaan suklaa-moussea. Mutta Otto ei tajunnut. Sitten Otto löysi uuden salin. Siellä oli mustat verhot. Ja oli siellä muutakin. Siellä oli valtaistuin. Se oli musta. Otto ei pitänyt siitä. Otto mietti: -Miksi ne eivät ole vaikka purppuraa? Se oli Oton mielestä paras väri. Otto meni lähemmäksi katsomaan. Siinä oli nimikyltti. Siinä luki näin: -Tämän valtaistuimensa omistaja on Touho lepakko. Otto oli kuullut lepakoista. Ne olivat kuulemma vähän niinkuin lentäviä hiiriä. Otto tuumi: -Missä se lepakko oli nyt. Otto ei pitänyt lepakoista. Oton lapsuudessa lepakko oli purrut sitä. (Otto on edelleen kyllä yksi vuotias.) Mutta Oton mielestä hän oli iso kissa jo. Otto kuuli oven narahtavan. Sieltä tuli... Touho lepakko! Otto raapaisi sitä ja ryntäsi tiehensä. Otto aikoi vielä kukistaa Lennin. Otto käveli takaisin kotiin ja sillä oli kova nälkä pitkän seikkailun jälkeen. Se päätti mennä ruoan kautta nukkumaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spesiaali

God jul!

Otto päätti järjestää naamiaiset.