Otto ja Ystävät

Jatko-osa 2.   Otto-kissa oli matkalla kotiin kuumassa autossa. Otto oli takapenkillä keskimmäisessä istuimessa. Se oli pistetty kissanhäkkiin ettei se häiritsisi ajamista. Olgan häkki oli laitettu Oliverin jalkojen päälle. Isi tokaisi: -”enää puolitoista tuntia kotiin.! Missä pysähdytään syömään Oliver, Harrin hampurilaisessa, vai Pertin purilaisessa? Ne ovat ainoat vaihtoehdot täällä kolmen kilometrin säteeltä.” Oliver harkitsee: -”Voitaisiin mennä… hmm… Pertin purilaisessa vaikka.” Isi vastaa: -”Mennään sitten sinne.” Isä kaartaa hampurilaisbaarin pihaan ja kysyy myyjältä: -”Saisimmeko kolme kasvishampurilaista?” Myyjä vastaa: -”Okei, se olisi 10,50 euroa.” Samalla, kun isä ottaa maksukortin puhelimen kuoresta ja maksaa, Otto kysäisee Oliverilta: -”Voisitko kertoa, mitä tässä lukee?” Oliver vastaa: -”Sopiihan se. Ompa muuten laatalla kokoa!” Oliver lukee: -”Tässä lukee, Hassupassujen sukutaulu.” Oliver kysyy: -”Haluatko, Otto, että luettelen kaikki hassupassut?” Otto vastaa innoissa

Nyt kerron hassupassuista. Ne olivat entisaikainen kissarotu. Hassupassut syntyivät keskellä hiekkadyynejen lakeutta Egyptissä, vuonna 3500. eaa. Ne syntyivät sillä tavalla, että ensin oli tavallisia villikissoja. Yksi niistä oli todella hassu ja söpö pieni kissanpentu. Sitten kun se sai pentuja, niin yhtäkkiä hassupassu lajike oli maailman suurin kissarotu! Sitten ihmiset löysivät hassupassut. Ne jalostivat hassuuden niistä pois! Jos kävi hyvä tuuri, hassupassuista joku ehkä pääsi karkuun! Ei silti kannata elätellä suurempia toiveita, koska ihmisillä oli aika tarkat silmät ja niitä oli paljon. Otto-kissa oli nukkumassa. Sillä oli ollut rankka päivä  mummulassa. Sen oli pitänyt metsästää ladossa hiiriä koko pitkä päivä. Olihan se aluksi hauskaa, mutta parin tunnin päästä hauskuus alkoi jo laimentua. Huomenna olisi silti kotiinmeno. Matkakin oli pitkä ja kivinen, koska mummu asui kaukana Oton kotikaupunkia. Otto heräsi. Se haukotteli itsekseen: -”Kylläpä oli rankkaa puuhaa. Olgankin oli